All Posts in Päiväkodit

18.12.2017 - No Comments!

Lapset Aikamatkan rakentajina

Uuden varhaiskasvatussuunnitelman (2016) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen. Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Osallisuus synnyttää innostusta ja sitoutumista toimintaan, halua olla yksi muiden joukossa. Lapsi on myös osa kotia sekä ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ajankohtaisia tapahtumia.

Lapsi sai tuntea, että pääsee esille

Aikamatkalla-hankkeessa lapsen osallisuudella tarkoitetaan sitä, että lapsi jakaa omia juuriansa koskevia kysymyksiä perheensä, päiväkodin aikuisten ja toisten lasten kanssa; lapsi on osallisena perheen ja suvun historiassa. Lapsi jakaa omia tarinoitaan muiden kanssa sekä pohtii omaa paikkaansa historian ja sukupolvien jatkumossa. Lapselle tulee antaa tilaa ja aikaa oman ajattelunsa kehittämiseen. Pitkäkestoinen teematyöskentely antaa lapsille riittävän ajan ja tilan. Kun päivähoidon työntekijöille annetaan mahdollisuus pohtia omaa lapsuuttaan, se herkistää heitä kuulemaan jokaisen lapsen tarinan yksilöllisesti. Kun lasten kanssa käsiteltävä teema valitaan lasta lähellä olevista asioista, lapsella on kokemuksia ja mielipiteitä siitä. Lapsen aktiivisuus ja rohkeus kasvavat ja hän kokee itsensä tärkeäksi.

Jotta lapsi voisi kokea osallisuutta, hänen tulee saada olla aktiivinen toimija, jolla on ajatuksia, ideoita ja aloitteita ja jonka ajatuksiin suhtaudutaan vakavasti ja arvostaen. Aikamatkalla-toiminta koostuu eri sukupolvien matkasta, jossa myös lasten ajatuksilla on oma sijansa. Aikamatka alkaa lasten ajatusten ja kokemusten kuulemisesta, kun lapset kertovat omia tarinoitansa päiväkodissa. Nämä lasten tarinat ovat dialogissa perheiltä saatavien tarinoiden ja muistelupuheen kanssa. Kun lasten perheiltä kysyttiin leikkimuistoja, lapset saivat myös jakaa oman lempileikkinsä. Näin keskustelussa kymmenen tikkua laudalla –leikki kohtaa lego-leikin ja Star Wars –leikin. Kai Alhasen (2016) mukaan dialoginen keskustelu edistää syvällistä ymmärtämistä, keskustelussa oppii ja ajattelu kehittyy. Kun lapset ja aikuiset ovat dialogissa keskenään, voidaan ajatella, että oppiminen on molemmin suuntaista. Lapset oppivat aikuisilta eri sukupolvien tarinoiden kautta ja aikuiset oppivat lapsilta heidän ajattelustaan tässä ja nyt. Dialogisessa keskustelussa kunnioitetaan keskustelukumppania ja asetutaan tasa-arvoiseen suhteeseen, vaikka toinen osapuoli olisi lapsi tai esimerkiksi toisen kulttuurin edustaja.

Aikamatkalla käytetään monipuolisesti erilaisia taidekasvatuksellisia menetelmiä (musiikillinen, kuvallinen, sanallinen, kehollinen ilmaisu) perheiltä saatujen sisältöjen käsittelyyn. Aikamatkalla -toiminnan sisältönä ovat perheiltä saadut valokuvat, esineet, tekstiilit ja kirjoitetut muistot. Toiminnasta tulee pienille lapsille ymmärrettävää ja konkreettista, kun mukana on kotoa tuotuja arkisia materiaaleja, joihin liittyy myös vahva tunneside. Lasten kotoa tuomia sisältöjä voi käsitellä esimerkiksi aamukokoontumisilla. Tarinoita jaetaan ja lasten omia ajatuksia kysytään. Olennaista kuitenkin on, että sisällöt lähtevät elämään pidemmäksi aikaa lasten leikeissä, draamatyöskentelyssä tai vaikkapa taiteellisessa tekemisessä. Tarinat, valokuvat tai esineet muuntuvat lasten toiminnassa koulun oppitunnin draamaleikiksi, leikkikorteiksi tai työaskareiden tekemiseksi. Tärkeää on lapsille ominainen toiminta, ei pelkkien sisältöjen ”kaataminen” osaksi lasten tietovarantoa, vaikka silläkin on oma identiteettiä tukeva ja omia juuria vahvistava merkityksensä. Tärkeänä osana toimintaa on myös Aikamatkalla-sisältöjen nouseminen osaksi lasten omaa spontaania toimintaa, esimerkiksi leikkiä. Moninaiset perheiden kulttuuriperinnöstä ammennettavat muistot ja kokemukset antavat aineksia lasten ajattelulle, uuden lasten kulttuurin tuottamiselle. Aikamatkalla kannustetaan myös hyödyntämään museoiden ja kirjastojen ja muiden kulttuurilaitosten tarjoamia mahdollisuuksia, jotka laajentavat ja rikastuttavat työskentelyä. Näin henkilökohtaisesta tulee yleistä.

Kun ryhmissä on esillä yksittäisten lasten ja perheiden valokuvia ja kotivierailukuvia busseissa, kehyksissä, vihkoissa ja seinillä, päiväkoti on enemmän lasten paikka

Yi-Fu Tuanin (2008) mukaan omat tavarat ja paikat vahvistavat lasten persoonallisuutta. Kaikilla ihmisillä näyttää olevan henkilökohtaisia tavaroita sekä joku oma paikka, oli se sitten oma tuoli huoneessa tai nurkka asuntovaunussa. Kun ihminen saa jättää ”jäljen” ympäristöönsä, siitä tulee merkityksellinen ja siihen koetaan osallisuutta. Aikamatkalla – hankkeen toiminnasta saadut kokemukset tuovat esille henkilökohtaisen tilan merkityksen lapsille. Lapsi saa kokea olevansa tärkeä tuodessaan päiväkotiin jonkun oman materiaalin, vaikkapa oman perheen valokuvan tai ukin vanhan kravatin. On tärkeää, että päiväkodissa mietitään, miten aikamatkasisältöjä sijoitetaan lasten ulottuville osaksi alati rakentuvaa leikkiä ja toimintaa. Aikamatkalla kotoa tuotuun materiaaliin liittyy vahva tunneside. Lasten oma henkilökohtainen tila rakentuu ja tulee näkyväksi päiväkotiin tuotavan materiaalin kautta. Omat ja toisten tavarat ja tarinat luovat arvostavaa ja merkityksellistä rakennettua ja sosiaalista oppimisympäristöä.

Minä olen ok ja sinä olet ok

Perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja lasten ja perheiden osallistamiseen tähtäävä Aikamatkalla-toiminta toteuttaa kokonaisuudessaan Uuden varhaiskasvatussuunnitelman (2016) Minä ja meidän yhteisömme – oppimisen alueen tavoitteita. Aikamatkalla perheiden moninaisuutta pidetään rikkautena. Moninaisuus tulee perheiden jakamien sisältöjen avulla näkyväksi ja lasten ja myös aikuisten tietoisuus toinen toisistaan lisääntyy. Tähän oppimisen alueeseen sisältyy myös vahva arvolataus. Ihmiset ovat omanlaisiaan, mutta samanarvoisia, voimme oppia toisiltamme. Minä olen ok ja sinä olet ok.

Taina Sillanpää
Toiminnanjohtaja
Ebeneser-säätiö

27.6.2017 - No Comments!

Kotiaskaremuistot virittivät draamaleikkiin ja videointiin

Aikamatkalla-hankkeessa mukana olevissa päiväkodeissa on kokeiltu erilaisten muisteluteemojen soveltuvuutta aineksiksi lapsiryhmässä työskentelyyn. Yksi onnistuneista teemavalinnoista on ollut kotiaskareet.

Espoolaisen Planeetan päiväkodin 4-5-vuotiaiden lasten kanssa kevään 2016 teematyöskentely aloitettiin pohtimalla minkälaisia työtehtäviä lapset tekevät päiväkotiryhmässä; pöytien kattamista, oman leikkipaikan siivoamista, tavaroiden paikoilleen järjestämistä jne. Lisäksi muistuteltiin mieleen erilaisia kotitöitä, joita lapset tekevät vanhempiensa kanssa. Huomattiin, että kodeissa on hyvin erilaisia käytäntöjä.
Teematyöskentelyä jatkettiin lähettämällä jokaiseen kotiin lapsen ikiomassa, viestimistä varten tehdyssä Aikamatkarasiassa kirje, jossa kysyttiin sekä vanhemmilta, että isovanhemmilta: ”Minkälaisia kotiaskareita teit vanhempiesi kanssa ollessasi lapsi? Kirjoita meille kotiaskaremuistosi.”

Valitusta teemasta oli selvästi paljon kokemuksia, koska vastauksia saatiin paljon. Esimerkiksi mattojen tamppaus, oman sängyn petaaminen, porkkanoiden ja perunoiden kuoriminen, postin hakeminen, roskapussin vieminen ja nurmikon leikkaaminen nousivat esiin vanhempien muistoista. Isovanhempien muistoja olivat esimerkiksi kaasupollettien, irtovoin ja maidon hakeminen sekatavarakaupasta, pikkusisaruksista huolehtiminen, lypsyapulaisena toimiminen, munien hakeminen kanalasta ja juurikasmaan kitkeminen. Vanhempien ja isovanhempien lisäksi muistojaan jakoivat myös ryhmän työntekijät.

Kotiaskaremuistoja odotettiin ja kuunneltiin innostuneesti aamupiireissä. Ne herättivät ihmettelyä ja keskustelua esimerkiksi maaseudun ja kaupungin eroista ja kotieläimistä, jotka kuuluivat luonnollisena osana maaseudun arkeen. Myös menneen ajan ja nykyajan lapsuuden erot tulivat konkreettisesti esiin muistojen kautta ja herättivät pohdintaa. Monet kotiaskareet olivat lapsille tuntemattomia ja yhdessä selvitettiin, mitä ne tarkoittavat.

Lapset saivat muistoista uusia ideoita leikkeihinsä sisällä päiväkodissa ja ulkona pihalla. Muistot innostivat lapsia myös opettelemaan oikeiden kotiaskareiden tekemistä päiväkodissa: imurointia, pölyjen pyyhkimistä, pyykkikoneen täyttöä ja pyykin ripustamista, sekä tiskaamista. Erään isoäidin kertoman muiston ja häneltä saadun reseptin mukaan myös leivottiin piimäkakkua lasten kanssa.

Teematyöskentelyä rikastutettiin tekemällä retki Ebeneser-säätiön Lastentarhamuseoon, Helsinkiin. Museon työkasvatus-opastus sopi hyvin laajentamaan kotiaskareiden kirjoa: polttopuiden kantaminen, pyykin peseminen käsin pesuvadeissa ja kenkien kiillottaminen oikealla kenkärasvalla olivat aikoinaan lastentarhan arkisia töitä. Opastuksella lapset pääsivät kokeilemaan näitä askareita entisajan lastentarhavaatteisiin pukeutuneina.
Mediakasvatus liitettiin osaksi valittua teemaa ja lapsia videoitiin päiväkodin tabletilla tekemässä eri sukupolvien kotiaskareita. Kaikki pääsivät vuorollaan videoinnin kohteeksi ”näyttelemään”. Kuvatuista koosteista editoitiin Kotiaskareet- elokuva.

Muistojen pyytämisen lisäksi perheitä osallistettiin pyytämällä kotoa yksi käytetty kodin työväline päiväkotiin draamatyöpajaa varten. Työpajassa tiskiharja, puurokauha, pullasuti ja ikkunalasta tuunattiin tekstiilejä ja lankoja hyödyntämällä ihastuttaviksi ja persoonallisiksi ”työvälinenukeiksi”. Nukkien kanssa esittämistä harjoiteltiin erilaisista töistä kertovaa laululeikki- esitystä varten.

Kotiaskareet- teeman parissa työskentely kesti kolmisen kuukautta. Perheet palauttivat kysyttyjä muistoja omaan tahtiinsa, osa nopeasti ja innokkaasti ja osaa perheistä piti muistuttaa suullisesti useaan kertaan. Kotiaskaremuistoja kysyttiin ja saatiin myös englanniksi, koska osalla perheistä oli haasteita ymmärtää suomenkielistä pyyntöä ja tuottaa suomenkielistä tekstiä. Videopätkien kuvaaminen, työvälinenukkien askarteleminen ja nukke-esityksen harjoitteleminen toteutuivat pikkuhiljaa pienryhmissä huomioiden kaikkien lasten osallisuus.

Teematyöskentely huipentui kevätjuhlassa, jonne kutsuttiin vieraaksi vanhemmat ja isovanhemmat. Lapset koristelivat juhlatilan, leipoivat tarjottavat herkut ja saivat esittää juhlayleisölle esityksensä tekemillään nukeilla. Kotiaskareet- elokuvan ensiesitys oli kevätjuhlan jännittävä kohokohta. Oli kaikille osapuolille; lapsille, vanhemmille ja isovanhemmille vaikuttava kokemus nähdä sekä itsensä, että ikiomia jaettuja muistoja valkokankaalta elokuvan muodossa.

Aila Holopainen
Työpajaohjaaja, kouluttaja

3.4.2017 - No Comments!

Taitavat perheet tekivät näyttelyn

Missä sinä olet taitava? Tätä kysyivät päiväkoti Jousen työntekijät lapsilta ja perheiltä ja saivat vastauksia näyttelyksi asti.

Aikamatkalla-toiminta on jatkunut Jousessa jo toista vuotta. Tämän vuoden teemaksi päiväkoti valitsi erilaiset taidot.

Liikkeelle lähdettiin lapsen omista vahvuuksista. Niitä kysyttiin lapsilta itseltään ja vanhemmat saivat kertoa lapsensa taidoista. Monenlaista osaamista löytyi. Sadeed on taitava pyöräilemään ja Nesma voimistelee. Ankur osaa kirjoittaa kauniilla käsialalla kirjaimia ja numeroita. Suvi laulaa ja Aatos kiipeilee. Kaikille oman lapsen kehuminen ei ollut helppoa ja vanhemmat ja työntekijät pohtivat lasten vahvuuksia myös yhdessä.

Perheet saivat alkuvuodesta täytettäväkseen sukupuun, johon kirjattiin vanhempien ja isovanhempien taitoja. Taito voi liittyä työhön, harrastukseen tai arjen askareisiin. Jokainen sai itse määritellä, mitä halusi kertoa. Työntekijät näyttivät mallia. Esimerkiksi Millan kertomus isästään Kimmosta, joka osaa rakentaa, herätti lasten parissa paljon kiinnostusta.

Maaliskuun lopussa päiväkoti Jousen saliin levittäytyi viikon ajaksi taitojen näyttely, johon kutsuttiin lapset perheineen. Esillä olivat taitosukupuut, valokuvia, esineitä ja tekstiilejä. Valloittava näyttely teki näkyväksi perheiden ja Jousen työntekijöiden moninaista luovaa osaamista, harrastuneisuutta ja arjen taitoja. Se yhdisti myös eri sukupolvia. Mokkasiinit-ryhmän Aliisan hamahelmiaskarteluista oli näytteillä värikäs kuvakollaasi. Aliisan äiti oli valmistanut lasten pienen kanteleen ja pappa puisen nuottitelineen.

Perheiden esimerkit olivat houkutelleet lapsiakin kokeilemaan uusia taitoja. Kun mummokin kerran on taitava ompelemaan ja korjaamaan vaatteita, myös Mokkasiinien pojat halusivat tehdä ompelutöitä.

Käsityön taitajia Jousen näyttely esittelikin monia. Esimerkiksi Arminin ja Ankurin mummit olivat neuloneet lasten vaatteita. Työntekijöistä Milla oli tuonut Birgitta-mumminsa neulomat vauvan villavaatteet, jotka ovat olleet Millan omillakin lapsilla käytössä. Puolapuilla esittäytyi monen isovanhemman käsityötaidetta, muun muassa Elenan babuskan valkea pitsiliina. Käsitöissä kiinnitti huomiota se, että vaikka tekijät olivat eri kulttuureista, osassa töissä oli tuttua samankaltaisuutta. Kulttuurista kirjoa toki löytyi myös. Pitsimäiset värikkäät koristeliput ja – maljakot olivat Ubahin ja Aishan äidin tekemiä. Riian ja Ronin perheeltä oli näyttelyyn saatu origameja.

Jousen näyttelyssä taitoja ja ammatteja ei arvotettu, vaan iloittiin yhdessä monipuolisesta ja yllätyksellisestä osaamisen kirjosta. Valokuvarivistöt äitien ja isien kakuista ja pizzoista kertoivat arjen ja juhlan antimista. Valokuvat Minean isän moottorisahakokoelmasta ja Lukan isovanhempien talvisesta verkkokalastuksesta asettuivat rinnan Rosen runoilija-isoisän arabiankielisen runonäytteen kanssa. Nalin isän Helsinki-aiheisista maalauksista oli saatu mukaan valokuvia, työntekijöiltä oli esillä nuoruuden kuvataidetöitä.

Näyttelyn avajaisissa lapset kuljettivat käsipuolesta vanhempiaan ympäri salia. He tunnistivat tuttuja nimiä, esittelivät ylpeinä omia ja kavereiden perheiden tuotoksia vanhemmilleen.

Taitojen kerääminen tutustutti työntekijöitä ja perheitä toisiinsa, myös työtovereista tuli esiin uusia puolia. Näyttelyssä lapset ja perheet olivat myönteisen huomion kohteena. Kaikilla on jokin taito. Aina sitä ei niin taidoksi ymmärräkään, ennen kuin toinen sen osoittaa. Näyttelyn ensimmäinen vieras Irma esimerkiksi on hyvä mummoilussa.

Jos ei tästä näyttelystä kävijä poistunut hyvillä mielin, niin sitten ei kyllä mistään, niin hersyvän hyvän tuulen näyttelyn Jousen väki oli saanut aikaiseksi.

Liisa Lauerma
projektipäällikkö

Päiväkoti Jousen Aikamatkalla Taito- & taidenäyttely 28.-31.3.2017 juhlisti lasten, perheiden ja suvun sekä henkilökunnan moninaisia taitoja.

aikamatkalla_jousen-taitonayttely

6.2.2017 - No Comments!

Ajatuksia Aikamatkailusta Ellipsin ja Planeetan vasuillassa!

Ellipsin ja Planeetan päiväkotien yhteinen vasuilta (vasu = varhaiskasvatussuunnitelma) pidettiin 10.1.2017. Sen aiheena oli laaja-alainen osaaminen. Ilta aloitettiin pikagallupilla, jonka kysymykset liittyivät Aikamatkalla työskentelyyn lasten ja perheiden kanssa. Jakauduimme kuuteen kolmen hengen ryhmään, jokainen ryhmä sai neljä kysymystä ja vastausaikaa oli vain viisi! minuuttia. Ideana oli, että juuri ensimmäisenä mieleen tulevat asiat kirjataan ylös.

Vasuillan pohdintaa. Miten Aikamatkalla tukee lapsen identiteetin rakentumista?

Vasuillan pohdintaa. Miten Aikamatkalla tukee lapsen identiteetin rakentumista?


Ensimmäisenä kysyttiin sitä, että miten perheen ja suvun muistojen jakaminen yhdessä lasten kanssa voi kasvattajien mielestä tukea lapsen identiteettiä ja minäkuvan rakentumista.
Vastausten mukaan koettiin, että lapsi kokee kuuluvansa johonkin suurempaan kuin perheensä. Hän muodostaa kuvan siitä, mistä hän on tullut ja millainen hän on. Muistojen jakaminen kannustaa tutustumaan omiin juuriinsa ja auttaa ymmärtämään itseään ja taustojaan. Suku tulee tutuksi.

Toisena kohtana mietittiin, millaisia muistoja itse haluaa jakaa lasten kanssa päiväkodissa. Omat lapsuus- ja koulumuistot nousivat vahvasti esille. Se, mitä on itse tehnyt tai leikkinyt lapsena. Myös muistot eläimistä olivat suosittuja. Mukavia opetuksellisia eri aikakauden tapoja haluttiin myös jakaa. Pohdittiin, että sekä hyvät että huonot muistot voivat tukea lasten kasvua ja kehitystä.

Seuraavaksi pohdittiin miten tämä käytännössä tapahtuu lasten ja perheiden kanssa.
Lapsen perheen ja suvun muistojen jakaminen tapahtuu luontevasti eri arjen tilanteissa, esimerkiksi piireissä, ruokailuissa, keskusteluissa lasten kanssa, lasten kokouksissa, leikeissä ja peleissä. Perheiden kanssa se luonnistuu parhaiten päivittäisissä kohtaamisissa, juhlissa ja vanhempainilloissa. Kaikki ryhmät olivat myös tehneet Aikamatkalla -kyselyjä vanhemmille, mutta osalla ryhmistä on ollut haasteellista saada vastauksia takaisin päin. Materiaalin jakaminen on koettu myös hyväksi keinoksi.

Aikamatkaa käytännössä: millaisissa tilanteissa muistoja voi jakaa?

Aikamatkaa käytännössä: millaisissa tilanteissa muistoja voi jakaa?


Lopuksi keskustelimme miten lapset ovat suhtautuneet muistojen jakamiseen. Lapsista on mukava kuulla ja jakaa omia muistojaan. He ovat kiinnostuneita ja innostuneita sekä jakamaan että kuulemaan kaverin muistoja. Muistot herättivät paljon keskustelua ja ymmärrys kaikkia kohtaan lisääntyi.

Perheen ja suvun muistojen jakaminen vahvistaa lapsen itsetuntoa ja on hyvä, eheyttävä kokemus lapsen ehdoilla. Juuri tämä hetki voi olla lapselle se merkittävä muisto, jonka hän haluaa jakaa tulevaisuudessa omille lapsilleen ja lastenlapsilleen!

Terveisin
Satu Lumikaarto

Ellipsin ja Planeetan päiväkodit Espoossa osallistuivat Aikamatkalla-projektiin syksystä 2015 kevääseen 2016. Työskentely ja yhteistyö jatkuu mm. yhteyshenkilöverkoston välityksellä.