17.10.2019 - No Comments!

Isovanhempien päivää viettämässä

”Mummi hakee iltapäivällä kolmen maissa”, kertoo isä aamulla kolmevuotiastaan päiväkotiin jättäessään. ”Me mennään viikonloppuna iskän kanssa mummolaan junalla”, kertoo nelivuotias. ”Mun grandma ja grandpa puhuvat englantia ja mäkin osaan”, kertoo kolmivuotias. ”Mun mummolla on kissa, mut mä en muista sen nimee”, ”Mun vaarilla on paljon hienoja kiviä, ”Mummolassa on mun äidin vanhat barbit, mä sain leikkiä niillä.”

Isovanhemmat ovat lasten puheissa osa perhettä ja he ovat läsnä lasten ajatuksissa päiväkotipäivän aikana. Omista isovanhemmista myös puhutaan kavereiden kanssa.

Päiväkodisssa myös toisten lasten isovanhemmat tulevat tutuiksi; ”Sun mummi tuli hakemaan!”, kerrotaan ja juostaan yhdessä katsomaan mummin mukana tullutta koiraa aidan takaa.

Lähdimme Ebeneserin päiväkodissa Helsingissä mukaan Aikamatkalla-toimintaan Aikamatkalla-koulutusten innostamana. Uusi päiväkotimme oli toiminut vuoden, kun helmikuussa päätimme, että vietämme kaikissa kolmessa ryhmässä Isovanhempien/läheisten aamu- tai iltapäivää kevään mittaan. Lähetimme kutsut isovanhemmille ajoissa, paria kuukautta aiemmin, jotta työssäkäyvillä isovanhemmilla tai pidempimatkalaisillakin olisi mahdollisuus osallistua. Kutsuttaessa olimme realisteja: Kutsuttiinpa kuinka paljon ennakkoon tahansa, kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla paikalle. Kutsussa kerroimme, että osallistua voi myös lähettämällä sähköpostia tai pienen videotervehdyksen päiväkodin sähköpostiin.

Kutsu: Kutsun saatetekstissä viestimme isovanhempien tärkeästä roolista lasten elämässä. Kerroimme, että isovanhemmat saavat tutustua lapsenlapsen kavereihin, leikkeihin ja päiväkodin tiloihin yhteisen herkuttelun ohella. Kerroimme myös, että jaamme yhdessä laulu-ja leikkimuistoja kokoontumalla piiriin. Pyysimme isovanhempia ottamaan mukaan jonkin lelun tai muun tärkeän esineen lapsuudestaan, jos sellainen olisi tallella.

Lapset askartelivat omalla valokuvallaan varustetun kutsun, jonka taakse liimattiin yhteinen  viesti. Lasten vanhemmat toimittivat kutsun vanhemmilleen tavalla tai toisella. Nykyteknologian aikana se on helppoa.

Isovanhempien päivät toteutuivat Ruusuilla huhtikuun puolivälissä, Orvokeilla toukokuun alussa ja Apiloilla kesäkuun alussa. ”Milloin se päivä on?”, ehtivät lapset kysellä monen monta kertaa. Kaikki ryhmät valmistautuivat kohtaamiseen leipomalla pullia edellisenä päivänä valmiiksi.

Aamupalan jälkeen isovanhempia alkoi pikkuhiljaa tulla paikalle ryhmään, jossa Isovanhempien päivää vietettiin. Muut ryhmät järjestivät pitkän aamupäiväulkoilun kyseisenä päivänä, jotta ”juhlijoilla” olisi kaikki päiväkodin tilat käytössään ja oma rauha toimia. Ryhmän työntekijöille suunniteltiin sopivat työvuorot, jotta läsnäolo mahdollistui.

Alku-ujostelujen jälkeen yhdessä leikkiminen ja tutkiminen oli luontevaa; 1-3-vuotiaat Ruusut ja Orvokit  lapset esittelivät heille tärkeitä leikkipaikkoja ja leikkivälineitä isovanhemmilleen. He näyttivät myös omia sänkyjään, pottia ja vaatenaulakoita, josta löytyi ikiomalla valokuvalla varustettu kori. ”Mummi, tule katsomaan meidän ruokia ja astioita, leiki mun kanssa”, pyysi kolmivuotias ja talutti mummia roolileikkihuoneeseen.

3-5-vuotiaat Apilat toimivat oppaina ja kävelyttivät isovanhempiaan ympäri koko päiväkodin  esitellen eteisen, ruokalan, salin, ateljeen ja mieluisia leikkipaikkojaan.

Isovanhempia kiinnosti Ebeneserin talon yli satavuotinen historia. Menneistä vuosikymmenistä, 1950-luvulta, oli myös omakohtaisia, mukavia muistoja jaettavaksi. Erään pojan isoisä kertoi olleensa lapsena Ebeneserin lastentarhassa hoidossa ja nyt on lapsenlapsen vuoro olla samassa talossa; ei kuitenkaan enää lastentarhassa vaan päiväkodissa. Isoisä muisti, että jossain kerroksessa puhuttiin suomea, jossain ruotsia ja lapsia ja tätejä (tant) oli paljon.  Pienten lasten rohkeus ottaa kontaktia toisten lasten isovanhempiin sekä kielten ja kulttuurien moninainen rikkaus tekivät vaikutuksen isovanhempiin. Me ryhmän työntekijät saimme kiitosta tärkeästä kasvatustyöstä jota teemme.

Noin parituntisen tapaamisemme puolivälissä oli pulla-herkuttelun vuoro. Ai että itseleivottu pulla maistuikin hyvältä! ”Mä tein ton pullan, mummi ota tuo!” Herkuttelun ohella katsoimme yhdessä pari pientä videotervehdystä isovanhemmilta Kokkolasta ja Sveitsistä, sekä katselimme valokuvia Portugalin mummolasta.

Yhteinen laululeikkihetki muisteluineen huipensi Isovanhempien päivän. Kokoonnuimme saliin, jossa oli penkit piirissä meitä odottamassa. Lauloimme ja lorutimme lasten kanssa alkajaisiksi isovanhemmille. Sitten oli isovanhempien vuoro kertoa: eräs isoäiti opetti meille lapsuutensa leikin ja toi tullessaan pienenä tyttönä Lontoosta tuliaisiksi saamansa Duffy-nallen, jolla oli ikää jo 60 vuotta. Duffy sai kiertää piirissä hellästi sylistä syliin. Sitten yksi isoäiti esitteli lapsille nukkeaan ja toinen isoäiti nalleaan, jotka olivat vuosien kuluessa leikeissä haurastuneet ja niitä oli korjailtu ommellen sieltä täältä. ”Sattuuko sitä?”, eräs lapsi kyseli. Pienet lapset ymmärsivät haurauden ja suhtautuivat kunnioittavasti nukkeen ja nalleen. Eräs isoisä esitteli lapsille mekaanista junarataansa 50 vuoden takaa. ”Wau, miten hieno!”, kuului lasten suusta. Lapset esittelivät myös ikiomia Anna ja Elsa leluja, veturia ja pandaa isovanhemmille, joten ihmettely ja ihailu oli molemminpuolista! Viimeiseksi kysyimme isovanhemmilta: ”Mitä lauluja te muistatte lapsuudestanne?” Lyhyen pohdinnan jälkeen löysimme sekä lasten että isovanhempien yhteisen suosikin: ”Hämä-hämä-häkki-laulu” ei ole koskaan kuulostanut niin ihanalta kuin 1-70-vuotiaiden yhdessä laulamana!

Aila Holopainen, varhaiskasvatuksen opettaja, Aikamatkalla-kouluttaja

Published by: admin in Päiväkodit

Leave a Reply