Blog Archives

Latest Posts

Monthly

Categories

All Posts in Moninaisuus

3.3.2017 - 1 comment.

Muistot ja arjen moninaisuus

Eräässä päiväkodin työntekijöiden Aikamatkalla-kehittämispäivässä teimme leikkimielisen maakuntaeläintestin. Suomen jokaisella 19 maakunnalla on oma nimikkoeläimensä. Eri maihin liitetään omia tunnuseläimiä. Mikä on sinun synnyinmaakuntasi tai kotimaasi eläin?

Työntekijöiden ryhmä oli monikulttuurinen. Selvisi, että joukossa oli muun muassa reipas ryhmä siilejä (Uusimaa), yksi poro (Lappi), yksi norsu (Indonesia), yksi leijona (Somalia) ja yksi kameli (Irak). Tehtävä herätti osallistujissa suurta hilpeyttä. Kuka voisi olla pitämättä näistä sympaattisista, rohkeista ja viisaista eläimistä. Sitä jäin itse miettimään, että kumpikohan tunsi olonsa joukossa erilaisemmaksi: tuntureiden poro vai aavikoiden kameli.

Aikamatkalla-koulutuksissa olemme lähestyneet lapsuutta arkimuistojen kautta. Onko lapsella lemmikkiä? Entä mitä eläimiä äidin lapsuuteen liittyi? Mitä isoisä kertoo? Muistojen ja tarinoiden maailmassa lapsen perheen rakas Tepa-koira kohtaa äidin lapsuuden hevostallien Poju-ratsun ja isoisän vuosien varrella eläinten taivaaseen metsästämät jänikset ja peurat. Päiväkodin lapsiryhmässä suomalaisen isoäidin pihapiirissä hiiriä jahtaava kissa kohtaa somalialaisen villikissan ja tuoreita apiloita märehtivä lehmä maitoa lypsävän kamelin.

Vaikka elämänympäristöt vaihtelevat niin arki säilyy: laitetaan ruokaa, tehdään käsitöitä, hoidetaan ja hellitään eläimiä, tehdään kotiaskareita, käydään töissä ja koulussa. Kaikilla on omat ruokansa, mutta kaikki syövät. Kuka karjalanpiirakoita, kuka sambuuseja. Paikallisia perinteitä ja jakolinjoja on paljon. Itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset on perinteisesti erottanut leivän valmistus: lännessä on orsilla säilötty kovaa reikäleipää, idässä leivottu usein ja syöty pehmeää leipää.

Kun mennään ajassa taaksepäin, löytyy paljon moninaisuutta ihan tavallisessa suomalaisessa arjessa. On maalaisia ja kaupunkilaisia, karjalaisia ja pohjalaisia, tehtaan työläisiä ja virkamiehiä, köyhiä ja varakkaita. Nykylasten isovanhempien lapsuus 1950-luvulla voi näyttäytyä varsin erilaisena ja eksoottisena: ei autoa, mikroaaltouunia, pesukonetta, televisiota, kännykkää, iPadia, jugurttia, energiajuomia, hampurilaisia. Tästä voisi päätellä, että kaikki erilaisuus ei ole aina tänä päivänä kohtaamassamme ”toisessa”. Erilaisuutta on myös ikiomien sukupolviemme historiassa. Ja sehän taas on muistelijalle suuri rikkaus.

Sukupolvimuistoista löytyy myös samastumiskohteita nykypäivän tapahtumiin. Isovanhempien vanhemmat kokivat sota-ajan ja pulan, osa joutui lähtemään evakkoina sodan jaloista ja jättämään kotinsa. Tuhansia sotalapsia kuljetettiin meren yli naapurimaahan Ruotsiin. Auttaisiko oman historian tunteminen lisäämään ymmärrystä tai empatiaa esimerkiksi tämän päivän pakolaisia kohtaan?

Jousen päiväkodissa Helsingissä on alkuvuodesta lasten kanssa keskusteltu ja nimetty heidän omia vahvuuksiaan: mitä minä osaan, missä olen taitava? Työntekijät ovat kertoneet taidoista ja vanhemmilta on kerätty muistoja ja tarinoita perheen ja suvun taidoista. Niitä onkin monenlaisia. Pohjalainen mummi osaa leipoa ihan parhaat pullat, nepalilaisella isoäidillä on meditoinnin ja rauhoittumisen taito. Suomalainen vaari tuntee puut ja pilvet, somalialainen isoisä kirjoittaa runoja. Suomalainen isoäiti kutoo löytökoiralle villapaidan, somalialainen isoäiti punoo puun lehdistä maton tai korin.

Kyllä maailmaan mahtuu paljon taitoja ja osaamista. Ainakin jos tulee kysyneeksi. Jaetaan siis muisto!

Liisa Lauerma,
projektipäällikkö

23.2.2017 - 1 comment.

Monikulttuurisuus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään varhaiskasvatusta, jossa kulttuurit ovat läsnä kaikkialla. Meistä jokainen on oman ja ympäröivän kulttuurinsa kasvattama. Monikulttuurisuudella viitataan usein maahanmuuttajiin, vaikka myös omassa valtaväestössämme on ja on aina ollut erilaisia perheitä. Helsingin päivähoidossa ja esiopetuksessa on paljon myös eri puolilta maailmaa muuttaneiden perheiden lapsia. Monikulttuurisuuden sijasta pitäisi oikeastaan puhua moninaisuudesta.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat ja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaan eettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutukset toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekä käyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa.

Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissa kielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaan koskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. (Varhaiskasvatuksen perusteet 2016.)

Aito ja luonteva varhaiskasvatus on mahdollista, kun varhaiskasvattajat pystyvät eri kulttuurien kasvatuksellisten ominaispiirteiden, arvojen ja käyttäytymismallien ymmärtämiseen. Ratkaisevaa on yhteisöllisyys toiminnassa, yhteinen näkymä siitä, mitä monikulttuurisuus – moninaisuus tarkoittaa juuri meidän päiväkodissa.

Irma Sihvonen
Mellunkylän varhaiskasvatusalueen päällikkö
Varhaiskasvatusvirasto

Aikamatkalla-hankkeessa 2015 – 17 mukana ovat Helsingin Mellunkylän varhaiskasvatusalueen päiväkodit Jousi, Kuovi, Kivilinna, Liinakko ja Humikkala.

30.1.2017 - 2 comments

Aikamatkalla-arvot

Aikamatkalla-hankkeen alkaessa keväällä 2015 teimme esitteen ja postikortit, joiden sloganeihin pyrimme kiteyttämään Aikamatkan ”filosofian”, ne keskeiset sisällöt, joilla pyrimme Aikamatkalla yhteistä hyvää edistämään.

Olemme syksyn mittaan ahkerasti perehtyneet uuteen valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Aikamatkan arvomaailmasta ja työskentelytavasta on löytynyt paljon yhtymäkohtia vasun kanssa. Tammikuussa kokoonnuimme yhteiseen hankeseminaariin, jossa tutkimme, miten Aikamatkalla-työskentely voisi tukea uuden varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamista. Kokosimme seminaaria varten ajatuksiamme Aikamatkalla-arvoista ja työstimme korteistamme julisteen. Voit sen ladata täältä. Nämä arvot eväänämme jatkamme matkaa.

OLEN OMAN HISTORIANI SANKARI
Arvokkuuden kokemus. Aikamatkalla - projektin tavoitteena on lisätä lapsen ja perheen sosiaalista hyvinvointia omia juuria ja identiteettiä vahvistavan työskentelyn avulla.
Muistot, tarinat, yleinen ja yksityinen historia ovat arvokkaita ja tärkeitä asioita siksi, että ne tarjoavat meille peilin hahmottaa ja ymmärtää nykypäivää.
Aikamatkalla haluamme tukea lapsen identiteetin rakentumista. Lähtökohtana on ajatus yksilön arvokkuudesta sekä siitä, että myös jokaisen yksilöllinen historia on arvokas ja tärkeä. Minä olen arvokas ja kiinnostava, sinäkin olet. Arvokkuus ja kiinnostavuus eivät riipu varallisuudesta tai sosiaaliluokasta tai kansallisuudesta. Arki on kiinnostavaa ja voi johdattaa meidät aikamatkalle, johon arjen asiantuntija lapsi osallistuu täysivaltaisesti omilla ajatuksillaan ja kokemuksillaan.
Riikinkukko on koulutuksissa käyttämämme symboli omien juurien arvostamiselle. Sen värikkäät sulat kuvastavat omien lähisukupolvien henkilöitä, muistoja, tarinoita. Perhe ja työyhteisö ja päiväkodin lapsiryhmä ovat täynnä erilaisia riikinkukkoja.

KIIPEILE SUKUPUUSSASI!
Osallisuus ja toimijuus. Aikamatkalla eri sukupolvien lapsuusmuistot sekä lapsen, perheen ja suvun tarinat kohtaavat. Kokoamme, jaamme ja työstämme muistoja ja lasten ajatuksia taidekasvatuksellisin ja toiminnallisin menetelmin pitkäkestoisena teematyöskentelynä.
Oma historia on rakennusaines, multa kasvulle. Kasvua ei tapahdu, jos sukupolvien perinne kaadetaan niskaan sellaisenaan. Jokaisella meistä aikuisista on oikeus ja velvollisuuskin ottaa oma historiamme haltuun omista lähtökohdistamme käsin, aktiivisesti toimien, reflektoiden. Lasten kanssa toimiessa asetumme muistoinemme ja kertomuksinemme vuoropuheluun lasten ajatusten kanssa. Aito vuoropuhelu tarvitsee aikaa, siitä syystä olemme valinneet työskentelytavaksi pitkäkestoisen teematyöskentelyn.
Aikamatkalla ihan konkreettisesti hyödynnämme perheiltä saatavia sisältöjä kuten muistoja, valokuvia, esineitä, tekstiilejä toiminnassa. Tässä mielessä Aikamatkalla yhtä aikaa tarjoaa välineen omaan itseen ja toisiin tutustumiseen sekä uusia sisältöjä ja menetelmiä lapsiryhmän toiminnan rikastuttamiseen.

SUKUSALAATTIA KAIKILLA MAUSTEILLA
Moninaisuuden kunnioittaminen. Perheiden elämänpolkujen erilaisuus ja kulttuurinen moninaisuus ovat rikkaus. Oivallukset oman historian äärellä tukevat vuorovaikutusta, jossa erilaisuutta kunnioitetaan.
Monikulttuurisuus haastaa meidät tänä päivänä kyvyssämme kohdata erilaisuutta. Kulttuurinen moninaisuus on paljon muutakin kuin eri kansallisuuksien kohtaamista. Myös suomalaisuus koostuu erilaisista alakulttuureista. Aikamatkalla moninaisuus saa myös ajallisen ulottuvuuden, sillä sitä löytyy meidän jokaisen omasta historiassamme. Aikaisempien sukupolvien mummut ja papat tietävät mitä on sota, pula ja köyhyys, siirtolaisuus työn perässä toiseen maahan tai pakkolähtö sodan keskeltä. Oma historia tarjoaakin runsaasti peilauspintaa tämän päivän tilanteisiin. Moninaisuuden rinnalla meissä on paljon samaa: elämän arki, luonto, ajankuva yhteisine kokemuksineen.

JAETAANKO MUISTO?
Yhteisöllisyys ja kohtaaminen. Erilaiset muistot ja tarinat aktivoituvat elämänkaaren eri vaiheissa. Toisen kertomus voi avata portteja oman historian unohdettuun puutarhaan. Aikamatkalla rohkaisemme ja haastamme ottamaan oma historia puheeksi: kysymään, kertomaan, kuulemaan.
Aikamatkalla tarjoaa uudenlaisen tavan tehdä yhteistyötä perheiden kanssa. Pienten, arkistenkin lapsuusmuistojen - leikkimuisto, eläinmuisto, luontomuisto - jakaminen tuottaa erilaisia, inhimillisiä kohtaamisia. Se antaa arvon eri ikäisten, kuten vanhempien ja isovanhempien sekä lasten ajatuksille. Se haastaa päiväkodin työntekijöitä, sillä heidän tehtävänsä on näyttää esimerkkiä. Jakaminen vahvistaa myönteistä kehää: toisen kuuleminen tutustuttaa meitä toisiimme ja virittää myös omia muistoja. Aikamatkalla- bussi symboloi tätä yhdessä tehtävää, yhteisöllistä matkaa.

MUISTATKO (SISÄISEN) LAPSEN? - LAPSUUSMUISTOISTA VIRTAA
Lapsuuden itseisarvo. Aikamatkalla kehitämme työkaluja sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Peilaamme vanhemmuuttamme ja kasvattajuuttamme omaan historiaamme ja herkistymme kohtaamaan lapsen tänä päivänä. Voimaudumme vahvojen ja ainutkertaisten lapsuusmuistojen parissa.
Me kaikki olemme olleet joskus lapsia. Aikamatkalla lapsuus muodostaa eri ikäisten, eri sukupolvien ja eri rooleissa olevien yhteisen kohtaamispaikan. Kokemus lapsena olosta voi olla samankaltainen, vaikka lapsuudet olisivat erilaisia. Lapsuusmuistot tekevät myös hyvää: ne ovat aistivoimaisia, niihin liittyy jotain vilpitöntä, luottavaista, avointa ja ihmeille altista. Niihin liittyy vahvoja tunteita. Aikuiselle – vanhemmalle ja kasvattajalle – oma lapsuusmuisto tuo herkkyyttä kohdata lapsi.

Liisa Lauerma
projektipäällikkö