Blog Archives

Latest Posts

Monthly

Categories

All Posts in Päiväkoti Ebeneser

4.4.2020 - 3 comments

Tervetuloa Orvokkien Aikamatkalla-bussin kyytiin

Orvokkien Aikamatkalla-kaverit

Orvokkien päiväkotiryhmässä toteutetaan Ebeneser-säätiön Aikamatkalla-hankkeessa 2015-18 kehitetyn toimintamallin mukaista Aikamatkalla-toimintaa. Aikamatkalla varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten ja perheiden osallisuutta sekä yhteisöllistä ja ilmaisun monia muotoja hyödyntävää oppimista.

Päiväkoti Ebeneserin Orvokkien ryhmä koostuu kahdestakymmenestä enimmäkseen 3-4 -vuotiaasta lapsesta ja kolmesta työntekijästä. Monikulttuuriset perheet rikastuttavat ryhmäämme kuuden eri kielen ja kulttuurin muodossa. Toimintakauden alussa syksyllä lapset ja työntekijät pääsivät matkustajiksi punaiseen kartongista leikattuun Aikamatkabussiin, joka askarreltiin yhdessä lasten kanssa ryhmän ilmoitustaululle. Aikamatkailumme alkoi!

Syksyn vanhempainillassa tiedotettiin alkavasta Aikamatkalla-toiminnasta ja perheet virittäytyivät lastensa leikkisään päiväkotielämään ja omiin lapsuusmuistoihinsa kertomalla oman lapsuutensa mieluisasta leikistä toisille vanhemmille. Ryhmän seinälle pyydettiin valokuvia perheistä. Kuvat aktivoivat lapsia kertomaan ”mamasta ja papasta” ja muistuttavat meitä työntekijöitä perheen merkityksestä lapselle. Ryhmän joulukalenterissa jaettiin vuorollaan kaikkien perheiden jouluun ja juhlaan liittyviä pieniä muistoja. Muistot piparkakkujen leipomisesta, joulukorttien askartelusta, sukulaisten tapaamisesta, lumileikeistä ja joululahjoista kiinnostivat lapsia kovasti ja ruokkivat aktiivista keskustelua. Muistoja kysyttiin Aikamatkalla-nettisivulta löytyvien kysymyskorttien avulla. Kukin lapsi sai myös ripustaa kotoa tuodun koristeen ryhmän pikkukuuseen. Toiminnallisessa joulujuhlassa askarreltiin kotoa tuoduista puukauhoista ja kapustoista tonttuja. Lapsille kotoa tuodut muistot ja tavarat ovat olleet erityisen tärkeitä, koska ne muistuttavat omasta perheestä.

Syyskuussa päätimme aloittaa pidempikestoisen Aikamatkalla-projektin, jossa päivittäisiä laulamisia, lorutteluja, satujen lukemista, liikkumista, rakentelua ja leikkimistä rikastutetaan askartelemalla ikiomat Aikamatkakaverit kotoa tuoduista materiaaleista.

Lasten ikiomiin Aikamatkarasioihin (lapsen koristelema vhs-kotelo) pakattiin perheelle pyyntö:

” Askartelemme lasten kanssa ikioman maskotin, Aikamatkakaverin, joka pääsee mukaan lapsen leikkeihin. Lähetättekö tässä rasiassa päiväkotiin yhden villasukan, lapasen tai hansikkaan (vanhemman, isovanhemman/muun läheisen, lapsen), josta saamme kaverille vanulla täytettävän vartalon. Lapsi saa suunnitella itse kaverinsa ja me aikuiset autamme lasta toteuttamaan ideansa. Jaamme yhdessä myös tekstiileihin liittyvät muistot ja tarinat.”

Rasiat lähtivät kotiin iltapäivällä päiväkodin pihalta lapsia hakiessa. Varasimme rasioiden viestiä selventämään konkreettiseksi esimerkiksi yhden lapasen ja villasukan, sekä Aikamatkalla-nettisivulta löytyvän kuvan lapsen tekemästä kaverista erityisesti niitä perheitä varten, jotka vasta opettelevat suomen kieltä.

Heti seuraavana päivänä palautui ensimmäinen rasia ja pikkuhiljaa parin viikon kuluessa kaikkien rasiat. Jokaisen rasian avaaminen päiväpiirissä oli jännittävä ja lapselle tärkeä kokemus: ”Tuo on minun mummoni Espanjassa tekemä sukka!”, ”Tuo lapanen oli isillä pienenä!”, ”Tämä on minun vauvapiponi, äiti kertoi. Olinpa minä pieni!”, ”Tämä on äidin hansikas!”

Työstimme Aikamatkakavereita kahden lapsen kanssa kerrallaan. Kun kaverit oli ”syötetty” vanulla pulleiksi, alkoi syntynyt muoto ruokkia mielikuvitusta niin, että ajatus hahmon olemuksesta varmistui lapselle. Kotoa tuodun vartalon lisäksi tarjolla oli nappeja, helmiä, tilkkuja, villalankoja ym. materiaaleja, joita lapsi sai vapaasti valita hahmoaan täydentämään. Työntekijän rooli oli toimia ompelijana ja avustajana lapsen antamien ohjeiden mukaan. Silmille, suulle, harjaksille, hännälle, kielelle, hiuksille ja jaloille löytyi lapsen osoittamat paikat ja pikkuhiljaa alkoi syntyä persoonallisia, ”tekijänsä näköisiä” hahmoja. Aikamatkakaverit työstettiin ompelemalla, jotta ne eivät mene helposti rikki ja niillä voi leikkiä turvallisesti.

Aikamatkakavereita askarreltiin pikkuhiljaa muiden arjen touhujen lomassa. Lokakuussa saimme kaikki kaksikymmentä kaveria valmiiksi ja ne esittäytyivät toisilleen päiväpiirissä ja pääsivät mukaan leikkeihin ja laulamaan.

Pohdimme jatkoa ison ompelu-urakan jälkeen. Teimme tiimissämme työnjaon: yksi otti vastuulleen valokuvausprojektin lasten kanssa: kukin lapsi sai kuvata Aikamatkakaverinsa Ipadilla itse valitsemassaan ja lavastamassaan paikassa päiväkodissa.

Kaksi meistä alkoi pikkuhiljaa kerätä sadutus-menetelmää hyödyntäen tarinoita kavereista yhden lapsen kanssa kerrallaan.

”Kerro satu.
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi
ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.”

Lapset kertoivat ihastuttavia tarinoita mm. Mustekalasta, Asimatimadosta, Raketista, Luikerosta ja Pinkkikärpäsestä.

”Mustekala-lonkero-perhonen meni matkalle bussilla metsään, jossa oli päiväkoti. Se, jossa oli sydän taivaalla. Ja myös siellä taivaalla oli noita, joka taikoi mustekalan itse noidaksi…”

”Se lentää, se pistää, piip, se on pinkkikärpänen. Siivet on, napista painetaan pim pom. Kärpänen lentää nopeasti pilven päälle kauas…”

Lasten ottamat valokuvat Aikamatkakavereistaan olivat lapsen korkeudelta kuvattuja, persoonallisia ja niistä tuli esiin lasten kiinnostuksen kohteet. Kuvat innostivat jatkamaan valokuvaamista!

Kerroimme, että kukin lapsi voi päästä samaan kuvaan Aikamatkakaverinsa kanssa, vaikka samankokoisina. Miten se on mahdollista? Ensin lapset kuvattiin Ipadilla kirkkaan vihreän kankaan edessä lapsen itse valitsemassa asennossa. Kukin lapsi sai rakentaa itse oman GreenScreen-kuvansa haluamassaan mittakaavassa aikuisen opastuksella: kuva lapsesta ja lapsen itse ottama valokuva yhdistettiin Ipadin GreenScreen-ohjelmaa hyödyntämällä. Marraskuussa perheet saivat ”taikakuvamme” Isänpäivän aikoihin koteihin.

Joululomien jälkeen kokosimme lasten kertomat tarinat ja heidän ottamansa valokuvat yhteen Orvokkien omat sadut -kirjaseksi. Kaikki ryhmän lapset ja perheet saivat tammikuun puolivälissä ikioman kirjan kotiinsa luettavaksi ja tutkittavaksi julkaisukekkereissä, jonne kutsuimme myös perheitä mukaan.

Projektimme huipentui Vallilan kirjaston tarjoamaan tilaisuuteen viedä kirja teksteineen ja kuvineen sekä Aikamatkakaverit ”lavasteineen” vitriininäyttelyyn helmikuun 2020 ajaksi. Omista tuotoksistaan ylpeät Orvokit retkeilivät kirjastoon näyttelyä katsomaan ja satukirjoja lainaamaan.

Lue lisää Aikamatkalla-toimintamallista:

https://www.aikamatkalla.fi

https://issuu.com/ebeneser/docs/aikamatkalla (Aikamatkalla perheiden kanssa – Välineitä osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa: Taina Sillanpää, Liisa Lauerma, Aila Holopainen

https://www.aikamatkalla.fi/materiaalit/ (kysymyskortit, Aikamatkarasia, Aikamatkakaveri)

Lue lisää sadutusmenetelmästä:

https://lapsetkertovat.org/toimintamme/sadutus/sadutus-teoria/ (sadutusohje eri kielillä)

Lue lisää GreenScreen-menetelmästä:

Aikamatkalla perheiden kanssa – Välineitä osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa, sivut 102-204

https://peda.net/lahti/varhaiskasvatus/svl/tm/materiaalipankki2/sovellukset/kpc3

 

Aila Holopainen,

varhaiskasvatuksen opettaja päiväkoti Ebeneserissä, Aikamatkalla-kouluttaja

 

17.10.2019 - 6 comments

Isovanhempien päivää viettämässä

”Mummi hakee iltapäivällä kolmen maissa”, kertoo isä aamulla kolmevuotiastaan päiväkotiin jättäessään. ”Me mennään viikonloppuna iskän kanssa mummolaan junalla”, kertoo nelivuotias. ”Mun grandma ja grandpa puhuvat englantia ja mäkin osaan”, kertoo kolmivuotias. ”Mun mummolla on kissa, mut mä en muista sen nimee”, ”Mun vaarilla on paljon hienoja kiviä, ”Mummolassa on mun äidin vanhat barbit, mä sain leikkiä niillä.”

Isovanhemmat ovat lasten puheissa osa perhettä ja he ovat läsnä lasten ajatuksissa päiväkotipäivän aikana. Omista isovanhemmista myös puhutaan kavereiden kanssa.

Päiväkodisssa myös toisten lasten isovanhemmat tulevat tutuiksi; ”Sun mummi tuli hakemaan!”, kerrotaan ja juostaan yhdessä katsomaan mummin mukana tullutta koiraa aidan takaa.

Lähdimme Ebeneserin päiväkodissa Helsingissä mukaan Aikamatkalla-toimintaan Aikamatkalla-koulutusten innostamana. Uusi päiväkotimme oli toiminut vuoden, kun helmikuussa päätimme, että vietämme kaikissa kolmessa ryhmässä Isovanhempien/läheisten aamu- tai iltapäivää kevään mittaan. Lähetimme kutsut isovanhemmille ajoissa, paria kuukautta aiemmin, jotta työssäkäyvillä isovanhemmilla tai pidempimatkalaisillakin olisi mahdollisuus osallistua. Kutsuttaessa olimme realisteja: Kutsuttiinpa kuinka paljon ennakkoon tahansa, kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla paikalle. Kutsussa kerroimme, että osallistua voi myös lähettämällä sähköpostia tai pienen videotervehdyksen päiväkodin sähköpostiin.

Kutsu: Kutsun saatetekstissä viestimme isovanhempien tärkeästä roolista lasten elämässä. Kerroimme, että isovanhemmat saavat tutustua lapsenlapsen kavereihin, leikkeihin ja päiväkodin tiloihin yhteisen herkuttelun ohella. Kerroimme myös, että jaamme yhdessä laulu-ja leikkimuistoja kokoontumalla piiriin. Pyysimme isovanhempia ottamaan mukaan jonkin lelun tai muun tärkeän esineen lapsuudestaan, jos sellainen olisi tallella.

Lapset askartelivat omalla valokuvallaan varustetun kutsun, jonka taakse liimattiin yhteinen  viesti. Lasten vanhemmat toimittivat kutsun vanhemmilleen tavalla tai toisella. Nykyteknologian aikana se on helppoa.

Isovanhempien päivät toteutuivat Ruusuilla huhtikuun puolivälissä, Orvokeilla toukokuun alussa ja Apiloilla kesäkuun alussa. ”Milloin se päivä on?”, ehtivät lapset kysellä monen monta kertaa. Kaikki ryhmät valmistautuivat kohtaamiseen leipomalla pullia edellisenä päivänä valmiiksi.

Aamupalan jälkeen isovanhempia alkoi pikkuhiljaa tulla paikalle ryhmään, jossa Isovanhempien päivää vietettiin. Muut ryhmät järjestivät pitkän aamupäiväulkoilun kyseisenä päivänä, jotta ”juhlijoilla” olisi kaikki päiväkodin tilat käytössään ja oma rauha toimia. Ryhmän työntekijöille suunniteltiin sopivat työvuorot, jotta läsnäolo mahdollistui.

Alku-ujostelujen jälkeen yhdessä leikkiminen ja tutkiminen oli luontevaa; 1-3-vuotiaat Ruusut ja Orvokit  lapset esittelivät heille tärkeitä leikkipaikkoja ja leikkivälineitä isovanhemmilleen. He näyttivät myös omia sänkyjään, pottia ja vaatenaulakoita, josta löytyi ikiomalla valokuvalla varustettu kori. ”Mummi, tule katsomaan meidän ruokia ja astioita, leiki mun kanssa”, pyysi kolmivuotias ja talutti mummia roolileikkihuoneeseen.

3-5-vuotiaat Apilat toimivat oppaina ja kävelyttivät isovanhempiaan ympäri koko päiväkodin  esitellen eteisen, ruokalan, salin, ateljeen ja mieluisia leikkipaikkojaan.

Isovanhempia kiinnosti Ebeneserin talon yli satavuotinen historia. Menneistä vuosikymmenistä, 1950-luvulta, oli myös omakohtaisia, mukavia muistoja jaettavaksi. Erään pojan isoisä kertoi olleensa lapsena Ebeneserin lastentarhassa hoidossa ja nyt on lapsenlapsen vuoro olla samassa talossa; ei kuitenkaan enää lastentarhassa vaan päiväkodissa. Isoisä muisti, että jossain kerroksessa puhuttiin suomea, jossain ruotsia ja lapsia ja tätejä (tant) oli paljon.  Pienten lasten rohkeus ottaa kontaktia toisten lasten isovanhempiin sekä kielten ja kulttuurien moninainen rikkaus tekivät vaikutuksen isovanhempiin. Me ryhmän työntekijät saimme kiitosta tärkeästä kasvatustyöstä jota teemme.

Noin parituntisen tapaamisemme puolivälissä oli pulla-herkuttelun vuoro. Ai että itseleivottu pulla maistuikin hyvältä! ”Mä tein ton pullan, mummi ota tuo!” Herkuttelun ohella katsoimme yhdessä pari pientä videotervehdystä isovanhemmilta Kokkolasta ja Sveitsistä, sekä katselimme valokuvia Portugalin mummolasta.

Yhteinen laululeikkihetki muisteluineen huipensi Isovanhempien päivän. Kokoonnuimme saliin, jossa oli penkit piirissä meitä odottamassa. Lauloimme ja lorutimme lasten kanssa alkajaisiksi isovanhemmille. Sitten oli isovanhempien vuoro kertoa: eräs isoäiti opetti meille lapsuutensa leikin ja toi tullessaan pienenä tyttönä Lontoosta tuliaisiksi saamansa Duffy-nallen, jolla oli ikää jo 60 vuotta. Duffy sai kiertää piirissä hellästi sylistä syliin. Sitten yksi isoäiti esitteli lapsille nukkeaan ja toinen isoäiti nalleaan, jotka olivat vuosien kuluessa leikeissä haurastuneet ja niitä oli korjailtu ommellen sieltä täältä. ”Sattuuko sitä?”, eräs lapsi kyseli. Pienet lapset ymmärsivät haurauden ja suhtautuivat kunnioittavasti nukkeen ja nalleen. Eräs isoisä esitteli lapsille mekaanista junarataansa 50 vuoden takaa. ”Wau, miten hieno!”, kuului lasten suusta. Lapset esittelivät myös ikiomia Anna ja Elsa leluja, veturia ja pandaa isovanhemmille, joten ihmettely ja ihailu oli molemminpuolista! Viimeiseksi kysyimme isovanhemmilta: ”Mitä lauluja te muistatte lapsuudestanne?” Lyhyen pohdinnan jälkeen löysimme sekä lasten että isovanhempien yhteisen suosikin: ”Hämä-hämä-häkki-laulu” ei ole koskaan kuulostanut niin ihanalta kuin 1-70-vuotiaiden yhdessä laulamana!

Aila Holopainen, varhaiskasvatuksen opettaja, Aikamatkalla-kouluttaja