Kaatosateisena elokuun perjantaina, kun metrotunnelit Helsingin keskustassa tulvivat, kokoonnuimme varhaiskasvatuksen syntysijoilla Ebeneser-talossa Sörnäisissä. Matkustimme omaan historiaan.
Sade pidätteli alakerran pienen päiväkodin lapsia sisäleikeissä. Ryhmämme varhaiskasvattajat astelivat portaat ylös Lastentarhamuseoon ja esittäytyivät:
Kun minä olin pieni, söimme kesäkeittoa, silakkapihvejä ja chili con carnea. Lapsena leikimme poliisia ja rosvoa ja kymmentä tikkua laudalla. Pihalta kuului lasten naurua ja traktorin ääniä. Istuin Toyotan kyydissä ja joulu oli ihanin juhla. Snoopy-koira oli rakas lemmikkini ja kotona sirkuttivat undulaatit Otto ja Ilona. Syksystä muistan kirpeät pihlajanmarjat ja mädäntyneen sienen hajun. Mauri Kunnaksen Joulupukki oli tärkeä kirja ja luin myös Aku Ankkaa. Television äärellä katselin Otto Triinia, Pokemonia ja Digimonia. Elettiin 1960-, 1970-, 1980-ja 1990-lukua.
Piirsimme ryhmän yhteistä aikajanaa, merkitsimme sinne oman lapsuutemme ja omien lähisukupolviemme lapsuuden vuosikymmenet. Sukupolvet limittyivät toisiinsa. 1960-luvulle kokoontuivat osa ryhmän kasvattajista ja osa kurssilaisten vanhemmista. Siitä taaksepäin vuosikymmenillä kohtasivat vanhemmat ja isovanhemmat. 1940-luvulla äiti Kaisa kohtasi isoäiti Hyran. 1930-luvulla isät Roosevelt ja Uolevi kohtasivat isoisät Dubadon ja Maunon. 1920-luvulla äiti Kirsikka isoäiti Mairen.
Ajallisesti ryhmän lapsuuden vuosikymmenet ulottuivat isovanhempien myötä aina 1890-luvulle asti. Maantieteellisesti sukupolvet kuljettivat moneen suuntaan, esimerkiksi Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Pohjanmaalle, Kosovoon, Yhdysvaltoihin, Viroon ja Somaliaan.
Pohdimme omia muistojamme omalla lapsuuden vuosikymmenellä. Mikä arjessa on samaa? Jo isovanhempien sukupolvi on saattanut ihailla Peppi Pitkätossua ja leikkiä Barbeilla. Entä mikä oli omassa lapsuudessa erityistä? Ehkä elämän rytmi - television lauantai-tanssit, joita kokoonnuttiin perheen kanssa katsomaan saunan jälkeen? Muoti – kuka muistaa mikrot ja strech-saappaat? Vai tehtiinkö vaatteita itse? Kotityöt – osallisuutta vai pakkopulla? Se, että on nähnyt mistä ruoka tulee ja omasta arkikokemuksesta osaa yhdistää lehmän ja maidon, kanat ja munat?
Kokosimme myös mielikuvittelutehtävällä suvun lahjoja. Mitä ne ovat ja mistä ne kertovat? Viinipullonkorkkeja askarteluun. Virveli ja yhteinen kalaretki. Tiikerikakun valmistuksen salat. Elvistä soittava cd-soitin. Kirjoja ja piano. Mekko ja kamee-koru. Luistimet. Itse tehty huonekalu. Omenamehua ja hunajaa. Kamera ja sukkapuikot. Ryhmän omien sukupolvien lahjapussista ilmestyi taitoja, luovuutta, kulttuuria, estetiikkaa, ravintoa, yhdessäoloa.
Varhaiskasvattaja peilaa omia kokemuksiaan työssään. Millaisia sukupolvia löytyy päiväkodin työyhteisöstä? Millaisiin aikoihin ja paikkoihin lapsiryhmän perheiden juuret ulottuvat? Aikamatkalla-toiminnassa varhaiskasvattaja tukee lasten ja perheiden osallisuutta sukupolvimuistoja ja omia materiaaleja hyödyntäen, vahvistaa lasten identiteettiä. Kuka minä olen, mistä tulen? Mitä ovat minun tulevaisuutta kannattelevat ja rakentavat muistoni?
Henkilökohtaiset muistot ja kertomukset limittyvät yleiseen ajankuvaan. Suomalaisten kollektiivinen muisti rekisteröi esimerkiksi olkatoppaukset, jupit ja Matti Nykäsen voitokkaat mäkihypyt 1980-luvulta, massaturismin alkuvaiheet ja Keihäsmatkat aurinkorannoille Espanjaan 1970-luvulta, maaltamuuton, Ruotsiin muuton ja kaupunkien uutukaiset lähiöt 1960-luvulta, sodasta selvinneiden mieltä kohottaneet Helsingin olympialaiset ja Miss Universum Armi Kuuselan 1950-luvulta.
Monikulttuurisissa ympäristöissä, kuten monissa pääkaupunkiseudun päiväkodeissa kollektiivisten muistojen kirjo laajenee. Helsingin Sanomien Aikakone palauttaa mieliin, että samaan aikaan kun Virossa elokuussa 1989 muodostettiin käsi kädessä ihmisketju halki Baltian maiden ja laulettiin maata kohti itsenäisyyttä, arki jatkui Helsingissä. Valintatalo myi kotletteja hintaan 1,95 markkaa kappale ja pääkaupunkiseudulla ponnisteltiin kaikkien alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidon tai kotihoidontuen rahoittamiseksi tulevalla budjettikaudella.
Kun Suomessa jännitettiin radalla kompuroineen, mutta voittoon nousseen Lasse Virenin 10 000 metrin juoksua Münchenin olympialaisissa 1972, millaista arkea elettiin Iranissa, Thaimaassa, Kolumbiassa? Mitä tiedän työkaverin tai lasten perheen sukupolvikokemuksista hänen synnyinmaassaan? Todennäköisesti aika vähän. Se, että yhteisiä sukupolvimuistoja ei ole, voi vahvistaa vierauden tunnetta. Voisimmeko yhdessä jakaa muiston?
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016) kannustaa hyödyntämään lähiympäristön ja lasten perheiden asiantuntemusta oppimisessa. Mikä on oman lähiyhteisöni historia, nykyisyys, tulevaisuus? Sukupolvien jakamat tarinat kertovat monimuotoisesta maailmasta ja tekevät lapsia ja perheitä näkyviksi omina itsenään. Lasten ja aikuisten vuoropuhelussa tutustutaan yli sukupolvi- ja kulttuurirajojen ja vahvistetaan ymmärrystä ja luottamusta. Siis millaista oli, kun äiti tai isä, mummi tai vaari olivat minun ikäisiäni? Mitä he näkivät kotinsa ikkunasta? Millaisia kotiaskareita tekivät? Keiden kanssa leikkivät? Millaisista asioista iloitsivat?
Aikamatkalla-toiminnassa vahvistamme kertomisen kulttuuria, availemme sukupolvien ikiomia tarina-arkkuja. Aina voi lukea tarinoita kirjoista ja virittäytyä erilaisiin lapsuuksiin. Kuten vaikka astua Tove Janssonin lapsuudenkotiin Katajanokalle kun Tove on tulirokossa, taiteilija-isä Viktor siitä vähät välittää - hemmottelee ateljeessaan lemmikkiapinaansa Popinoa - ja miten kerrassaan raivostuttavaa sellainen käytös Tovesta on. Tästä ja muista lapsuusmuistoista Jansson kirjoittaa kirjassaan Kuvanveistäjän tytär.
Lapsen, työkaverin, isän tai mummin jakama kokemus lapsuutensa arjesta ja juhlasta on kuitenkin aivan erityinen lahja. Se tekee tutummaksi omaa lähipiiriä niin lapselle kuin aikuiselle. Kertomisen ja jakamisen myötä tietoisuus sukupolvista vahvistuu ja ymmärrys maailmasta avartuu muisto kerrallaan.
Liisa Lauerma, FM
Aikamatkalla-kouluttaja
Aikamatkalla-koulutuksia 2019-20 Helsingissä, Porissa, Vantaalla ja Järvenpäässä tukee Opetushallitus.
